Metsä hiilinieluna - Riittääkö puu uusiin sellutehdashankkeisiin?

09.06.2019

Metsä hiilinieluna

Viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa minua on suorastaan ottanut päähän se, että edes kansanedustajana toimivat tahot, jotka saarnaavat metsien hiilinieluista eivät ymmärrä saarnaamastaan aiheesta yhtään mitään. Todella monella ihmisellä tuntuu olevan käsityksenä, että metsää ei saisi kaataa ollenkaa, jotta maailma pelastuisi ja jääkarhut saavat pitää napajäänsä.

Oikeasti tilanne ei kuitenkaan ole tämä! Seuraa jonkun verran lukuja siitä, että miten se metsä sitä hiiltä sitoo.

Otetaan tähän esimerkkiin Etelä-Suomessa hyvällä kasvupohjalla kasvava kuusimetsä. Se sitoo hiiltä joka vuosi keskimäärin puuainekseen 1600 kg/ha, oksiin 400 kg/ha ja juuristoon 500 kg/ha. Lisäksi mahdollinen pintakasvillisuus sitoo hiiltä. Oksistosta varisee myös neulasia maahan, jotka maatuvat huonosti pimeässä metsässä.

Jos metsä on saanut kasvaa normaalisti kaksi kertaa harvennettuna, 80-vuotiaana hiiltä on varastoituna puuainekseen 80 000 kg/ha, oksistoon 15 000 kg/ha, juuristoon 20 000 kg/ha ja maan pintakerrokseen 10 000 kg/ha.

Jos metsä uudistetaan tässä iässä, hakkuutähteet kerätään polttoon ja kannot nostetaan energiapuuksi, saadaan hiilestä talteen 90 %. Hehtaarin hakkuutähteillä ja kannoilla saadaan korvattua 36 000 litraa polttoöljyä energiantuotannossa.

Puut muuttavat kasvaessaan hiilidioksidia hapeksi ja sitovat samalla hiiltä runkoonsa. Puut vapauttavat hiilidioksidin takaisin luontoon joko lahoamalla tai palamalla. Hiilidioksidi saadaan pitkäksi aikaa pois kierrosta käyttämällä puutavaraa rakentamiseen. Vaneri ja puusta tehdyt rakennukset ovat erinomaisen hyviä hiilivarastoja.

Puuston kasvuun perehtymättömillä on erikoisia käsityksiä hiilen sidonnasta. Etelä-Suomen satavuotias metsä ei enää sido hiiltä, koska lahoaminen on tässä iässä jo yhtä suurta kuin kasvu.

Metsien hiilinielulla tarkoitetaan metsiin vuosittain sitoutuneen ja siitä poistuneen hiilimäärän erotusta. Suomen metsien maaperään ja puustoon sitoutunut hiilimäärä on Euroopan suurimpia. Tämä johtuu siitä, että Suomessa metsiä hoidetaan todella hyvin ja se korjataan hyötykäyttöön oikeaan aikaan.

Riittääkö metsämme kaavailtuihin uusiin sellutehdashankkeisiin?

Tähän loppuun vielä otetaan hieman kantaa puun riittävyydestä mahdollisten uusien sellutehdashankkeiden toteutuessa. Uusi ympäristöministerimme jo rehvakkaasti otti kantaa, että meillä ei vaan yksinkertaisesti puu riitä. Onkohan tämä kumminkaan ihan todellisuutta vastaava kommentti?

Haastattelemani asiantuntijalähteen mukaan pitkällä aikavälillä kestävä puunkäytön määrä on noin 80 miljoonaa m3/vuosi. Nyt puuta on korjattu noin 70 milj m3/vuosi. Todellinen kasvu on noin 110 milj m3/vuosi. Kemiin kaavailtu uusi sellutehdas lisäisi puunkäyttöä 4,5 milj m3/vuosi. Kuopion uusi tehdas 5 milj m3/vuosi.

Kemijärven sellutehtaan lopettaminen 10 vuotta sitten teki suuren nolla-alueen. Nolla-alueelta ei ole varaa maksaa kuitupuusta käytännössä mitään, koska korjuu- ja autokuljetuskulut ovat suuremmat kuin puun arvo sellutehtaan pihassa.

Suurimmat hakkuusäästöt ovat muodostuneet Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen sekä Etelä-Lappiin. Näillä alueilla metsät ovat pääosin nuoria hyvin kasvavia metsiä.

Eli ainakin kaksi sellutehdasta voidaan perustaa luontoarvoja heikentämättä, vaikka tehtaat pyörisivät kotimaisella puulla. Puuta tuodaan Venäjältä noin 10 milj m3 joka vuosi Itä-Suomen sellutehtaille. Varmasti sitä tuotaisiin mahdolliselle uudelle Kuopion tai Kemijärven laitoksellekin.